Tunnarin alkeisharjoittelua, metallinoutoa ja pysäytystä
14 syyskuuta 2006

Tunnariharjoittelu on nyt alkanut. Opetussuunnitelmani alkoi Memea Mohlinin "Lydnasboken"-kirjan ohjeiden mukaisesti eli laitoin Taavin etsimään tunnarikapulaa ruohon seasta. Tokotuttavaltani Tuijalta äsken saamani sähköpostin jälkeen tosin aloin epäilemään metodia. Joka tapauksessa tänään testattiin heinämenetelmää.

Sää oli illalla syksyinen, sillä tuuli melkoisesti. Lämpimästi pukeutuneena suunnistin Taavin kanssa pellolle harjoittelemaan. Vein aluksi viisi hajutonta tunnarikapulaa eri paikkaan - melko kauas. Tämän jälkeen näytin Taaville minunhajuistani kapulaa ja heitin sen vähän matkan päähän (kauas muista kapuloista). Lähetin Taavin hakemaan "sök"-vihjeellä. Poika epäröi lähteä, sillä vihje oli uusi, mutta kannustaessani sitä se kuitenkin meni reippaasti hakemaan kapulan. Otin toisen suoran noudon, minkä jälkeen vein kapulan heinikkoon ja lähetin Taavin noutamaan kapulan. Edelleen poika vähän epäröi uutta vihjettä, mutta sehän on ihan loogista aluksi, koska naksutellessani olen lisännyt vihjeen vasta myöhemmin. Tällä kertaa päätin kuitenkin käyttää tällaista "vihje-heti"-menetelmää, sillä nouto on jo periaatteessa pojan osaama liike. Noudot sujuivat hyvin, paitsi kuudennella toistokerralla erehdyin viemään kapulan liian tiheään heinikkoon ja liian lähelle viittä kapulaa. Pienen etsintäkierroksen jälkeen Taavi kävi toisten kapuloiden luona ja valitettavasti koski yhtä. Positiivista oli se, että poika palasi käymään luonani, mutta ryntäsi salamannopeasti hakemaan kasasta koskemansa kapulan. Oma vikanihan tuo oli. Tästä opin sen, että alussa täytyy todella pitää varansa hajuttomien kapuloiden suhteen. Hajutunnistelua on harjoiteltava erikseen ennen kapuloiden lisäämistä. Harjoituksen loppuun otin vielä yhden kapulanoudon kaukana toisista hajuttomista kapuloista. Taavi nouti hajullisen kapulan reippaasti, joten treeneistä jäi loppujen lopuksi hyvä mieli.

Jää nähtäväksi, jatkanko harjoittelua tällä heinä-tunnistus-menetelmällä. Pohdiskelen nimittäin Tuijan kertomaa, sillä hän mainitsi, että koira saattaa oppia etsimään ruohon keskeltä "tunnarikapulalta haisevaa" esinettä, eikä minunhajuistani esinettä. Sain Tuijalta vinkkiä käpymenetelmästä eli tunnarin harjoittelemisesta luonnonesineillä. Ehkäpä hajuharjoittelu olisi sittenkin parempi tehdä lenkkipolulla kävyillä ja kokeilla vasta myöhemmin tunnarikapuloilla. Näin alkuvaiheessa on hyvä vielä muuttaa tekniikkaa. Pistän nyt eri metodit kiltisti mietintämyssyyn.

Metallinouto edistyy hienosti. Tänä aamuna kerkisin ottaa viisi toistoa ennen kouluunlähtöä. Taavi nosti kapulaa hyvin - ei ongelmia. Illalla otin ennen pojan ruoka-aikaa 2 x 10 toiston sarjaa. Ensiksi Taavin tuli vain nostaa kapulaa, mutta jätkä toi kapulan välittömästi syliini. Toistojen edetessä Taavi alkoi kantaa reippaasti tunnaria, joten heitin sen vähän matkan päähän. Taavi kävi hakemassa kapulan iloisesti - aivan kuin puukapulan. Vihjettä ei liikkeellä tietenkään ole, vaan edelleen tehdään ihan alkeisharjoittelua. Itsekiinnittyvää käärettä en myöskään aio vielä esineen ympäriltä vähentää.

Noutopäivän päätteeksi harjoittelimme luoksetulon pysäytystä mokkapatukan kanssa. Ensimmäinen pysähdys oli täydellinen. Toisella kerralla Taavi hiukan ennakoi lelulle vapauttamista, joten otin uusiksi. Valitettavasti Taavi vähän ennakoi, minkä takia seuraava luoksetulo oli läpijuoksu. Positiivista oli, että läpijuoksu onnistui oikein hyvin. Viimeisellä toistokerralla Taavi kuitenkin teki melko hyvän pysäytyksen, joten siihen oli ihan hyvä lopettaa. Pysäytys vaatii ainoastaan harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua, jotta siitä tulee varma. Toisin sanoen harjoittelua jatketaan. Onneksi olen huomannut, että tokokärpänen on tainnut jälleen puraista. Tänäänkin herätin koulussa hiukan ihmetystä, kun suomentelin innokkaasti "Lydnasbokenin" seuraamisharjoitteluohjeita. Lohdutuksena luokkakavereille voi sanoa, etten ainakaan näillä näkyminen ole aloittamassa täyskäännöksen kuivaharjoittelua koulussa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:50 |