Kottevarianten ja muuta mukavaa
15 syyskuuta 2006

Koulutuspäiväkirjan pitäminen tsemppaa kyllä kovasti harjoittelemaan. Tänään olemme ahkeroineet kolmen liikkeen kanssa. Koulusta tultuani jatkettiin sisällä metalliesinettä. Taimi-tätini ja pappa olivat käymässä, joten näytin heille metalliharjoittelua. Teimme 2 x 10 toiston sarjaa. Taavelo oli innoissaan, ja häntä heilui - hienoa. Ennen pojan iltaruokaa otin jälleen 2 x 10 toiston sarjaa. Kaiken kaikkiaan poika tekee nyt oikein hyvin töitä metalliesineen kanssa ja ennen kaikkea on täysillä mukana. Heittäessäni metalliesineen Taavi tarjoaa välittömästi noutamista ja sivulletuloa. Olen vahvistanut edelleen vapaita noutoja eli Taavin ei ole tarvinnut lähteä noutamaan kapulaa sivulta. Jatkamme samaa tahtia, sillä haluan luoda vankan pohjan metallinoudolle.

Kävin päivällä välitunnilla tsekkailemassa parilta sivustolta luoksetulon pysäytykseen vinkkejä. Ohjeissa suositeltiin joko pallonkäyttöä tai namikuppia. Namikuppimenetelmä oli tietenkin sama kuin minun käyttämäni: koira vapautetaan taakse namikupille. Lukemissani vinkeissä painotettiin harjoitusten vaihtelevuutta. Luoksetulomatkaa tulee vaihdella, läpijuoksuja on otettava välillä ja vapautusajankin täytyy vaihdella. Toisin sanoen koira pääsee namikupile joskus heti pysähdyttyään, mutta joskus joutuu odottamaan. Vinkeistä motivoituneena päätin harjoitella Taavin kanssa illansuussa pysäytystä. Vein pihatiellemme kolme sinistä sankoa merkeiksi. Noin kymmenen metrin päähän ensimmäisen sangon taakse jätin namikupin. Taavi jäi istumaan ensimmäisen sangon kohdalle. Kutsuin poikaa ja pysäytin sangon kohdalla - onnistuneesti. Pysäytys oli hyvä, joten välittömästi vapautus namikupille. Toisella kertaa jätin vaihteeksi patukan taakse ja otin luoksetulon läpijuoksuna. Taavi tuli reippaasti - ei merkkiäkään ennakoimisesta. Kaksi seuraavaa pysäytystä olivat huonompia, sillä yritin pysäyttää vasta keskimmäisen merkin jälkeen. Näin en olekaan kokeillut, joten Taavi ei pysähtynyt riittävän nopeasti - ei palkkaa. Päätin, että otan nyt entistä enemmän vaihtelevia pysäytyksiä. Olen ottanut melko paljon ennen merkkiä tai merkin kohdalla pysäyttelyä, mutta on alettava ottaa myös merkin jälkeen pysäyttämistä. Tärkeintä kun on vaihtelevuus. Seuraavat kaksi toistoa olivat hyviä. Toisella vapautin suoraan taakse, toisella parin sekunnin kuluttua pysäytyksestä. Varsinaisen treenin jälkeen pysäytin Taavin yllättäen sen tullessa kohti minua ja palkkasin välittömästi heittämällä tatin pojalle. Pysäytystreeneistä jäi hyvä mieli, sillä onnistumisia tuli, ja Taavi oli todella motivoitunut, mistä olen aina onnellinen. Pitää vielä muistaa kirjata ylös säätila. Sää treenien aikana oli tuulinen, mutta aurinko paistoi.

Iltatreeniemme kohde oli - yllätys, yllätys - tunnari. Tuijan ehdottamasta käpymetodista innostuneena lähdin autotallin taakse harjoittelemaan. Maasto on siellä "puolimetsää" eli periaatteessa metsämaata, muttei mitenkään tiheää. Polulta löysin sopivan kävyn, jonka merkitsin tussilla. Aloitin harjoittelun yksinkertaisesti heittämällä Taaville kävyn, jolloin se sai välittömästi hakea sen. Käytin tässä yhteydessä "sök"-vihjettä, jota yritän parhaani mukaan liittää tunnistusnoutoon. Taavi haki kävyn aina iloisesti, jopa niin iloisesti, että heitti sen minulle. Vaadin poikaa nostamaan kävyn maasta, sillä ei heittely käy päinsä tunnarikapulankaan kanssa. Toisaalta vahvistin suullisesti enemmän hajutyöskentelyä ja ylipäätään noutoa, jotta nimenomaan kävyn hakeminen korostuisi. Lopulta Taavi alkoi pitää käpyä suussaan "tiukemmin", eikä enää heitellyt niin paljoa. Toistoja tuli aika paljon, sillä Taavi nautti hommasta todella. Mukavien metsämaastotreenien jälkeen siirryin takaisin pihamaalle. Maassa oli kasa käpyjä, ja hyvästä "metsämenestyksestä" intoutuneena kokeilin heittää Taaville kävyn muiden käpyjen joukkoon. Lähetin pojan etsimään "sök"-vihjeellä, ja oikeahan sieltä tuli takaisin. Toisella kertaa Taavi toi jälleen oikean. Kolmannella kerralla vein ehkä liian kauaksi omanhajuiseni kävyn, joten ensin tuli väärä, mutta lähettäessäni toisen kerran Taavin hakemaan, toi se oikean. Viimeisellä toistokerralla tuli myös oikea.

Mitä jäi mieleen tunnariharjoittelusta? Ensinnäkin, nyt tehdään edelleen eniten metsässä käpynoutoja. Tarkoitukseni on vahvistaa nenänkäyttöä ja haistelua aktiivisesti. Tuollaiset pihatreenit siirretään tuonnemmaksi, vaikka nyt onnistuikin aika hyvin. Positiivista käpyeroittelussa oli nimenomaan se, että Taavi käytti aktiivisesti nenäänsä. Pikkuhiljaa uskon pojan todella tajuavan, mikä tässä "hajujutussa" on ideana - harjoitus tekee mestarin. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:36 |